INA FORSMAN – All There Is
(Jazzhaus JHR 211/212)
Saksassa jo hyvän tovin majaansa pitänyt Ina Forsman on monet kerrat osoittanut kyseenalaistajilleen olevansa aidosti alkuperäisen ”missionsa”, retro-perusteisen soulbluesin asialla. 1960- ja 1970-luvuille syvään niiaava soundi- ja sävelpolitiikka leimaa siten myös daamin viimeisintä, yhteiseurooppalaisena hankkeena Berliinissä (LowSwing-studiolla) ja Helsingissä (Soul Food -studiolla) toimeenpantua pitkäsoittoa.
Muusikoita kahden maan sessioissa on ollut läsnä kaikkiaan yli parikymmentä, joista ilahduttavasti noin puolet ovat meikäläisiä alan maakareita (mm. levyn osatuottajaksi ilmoittautuva Mikko Kananoja alias Michael Bleu, kitaristi Kalle Outila, basisti Iiro Kautto, Wentus Blues Band -rumpali Daniel Hjerppe sekä liuta puhallinsoittajia mukanaan mm. Sirpa Suomalainen ja Heikki Tuhkanen), muun seurakunnan tullessa etupäässä Saksan vaikutusalueelta ja eri kansalaisuuksia edustaen (mm. pianisti Doron Segal Israelista ja trumpetisti Dmitry Bondarev Ukrainasta).
Entä itse musiikki sitten? Hiljaiseksi vetää. Kevyellä norttisoul-askelluksella albumin kohtalokkaasti avaava Love Me, monikerroksellinen Daptone-koulukunnan seuraaja Don’t Lose Today, nykysoulin oppien perässä hitusen laahaavammalla komppirakenteella toteutettu nimiraita All There Is sekä milloin tahansa uuden Bond-leffan tunnariksi kelpaava Motown-variantti We Could Be Gold Diggers ovat vain muutamia valikoituja esimerkkejä levyn monista huippuonnistumisista, jollaisiin Suomen oloissa ei kenties olla vielä aivan totuttukaan. Niiden hienoisena tyylillisenä kontrastina albumin (LP-version) ”b-kylki” vastavuoroisesti keskittyy Forsmanin hillitympään puoleen. Intensiteetiltään säyseämmät esitykset, kuten viihdepopahtava One Night In Berlin sekä koskettava pianoslovari Promises antavat hänelle uudenlaisia mahdollisuuksia levynsä peittelemättömän pääteeman, rakkauden tuntojen välittämiseen.
Lopulta useamman kuuntelukerran jälkeen kattauksen vaikuttavimmaksi työksi kohoaa kuitenkin mahtipontisuudessaan ylivertainen latin soul -groovailu Poor Heart, jolla Hanna-Maria Heleniuksen sovittamat taustakuoro-osuudet onnistuvat vastaamaan Forsmanin vahvan taipuvaiseen ääneen likimain täydellisyyttä hipovalla tavalla.
Sopusuhtaisesti nykyisyyttä ja menneisyyttä yhdistelevä ”All There Is” on tekijätiimiltään tyrmäävä suoritus sekä tuotannollisesti että kappalemateriaaliltaan. Laulujen säveltämisestä ja sanoituksesta Forsman on huolehtinut kokonaisuudessaan itse. Musiikin kirjoittajana hänestä onkin kasvanut ilmeisten vokalistin taitojensa rinnalla melkoinen voimavara, joka ei juurikaan turvaudu teksteissään aihepiirin kliseisiin tai kömpelöihin Suomi-Englanti -sanakirjasta lainattuihin korulauseisiin. Universaalina, edelleen sangen nuorena mutta jo paljon kokeneena ja aikaansaaneena artistina hän pystyy kommunikoimaan lyriikoillaan harvinaisen luontevalla tavalla niin omasta arjestaan, unelmistaan, ihmisenä vahvistumisestaan kuin myös ajatuksistaan hetkessä elämisestä – oikeastaan kaikesta siitä olennaisesta, mitä tässä ympäröivässä maailmassamme nyt onkaan. All There Is!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
